Hahmojen kehitys, ennen ja jälkeen!

Kerroin aiemmassa postauksessani, kuinka otimme serkkuni kanssa uudet kuvat Jääprinsessasta ja Lumikuningattaresta, samoissa maisemissa joissa otimme ihka ensimmäiset kuvat hamoista kun olin juuri saanut puvut. Hahmot olivat muuttuneet sen verran ensimmäisistä kuvauksista, että oli aika ottaa päivitetyt kuvat.

Ajattelin, että olisi hauskaa verrata noita aivan ensimmäisiä, ja nyt uusimpia kuvia, ja katsoa minkälaista kehitystä hahmoissa on tapahtunut.

Minusta itsestäni tuntuu, että olen tullut pitkän matkan kummankin hahmon kanssa niiden ensimmäisistä kuvauksista. Sen lisäksi että asut ja maskeeraus ovat parantuneet, olen tutustunut hahmoihin paremmin kun olen niitä lasten seurassa saanut esittää. Kun ensimmäistä kertaa asun on laittanut ylleen ei vielä välttämättä tarkkaan tiedä kuinka hahmon tuo eloon, vaan se muotoutuu pikkuhiljaa.

Suurin ulkoinen muutos hahmoissa on hiukset, jotka olen päivittänyt Fairytalewigsin laadukkaisiin peruukeihin. Pidän myös erityisesti Lumikuningattaren uuden asun kimaltelevasta korsettiosasta.

Hahmon ulkonäkö on tietysti tärkeää, mutta sitä tärkeämpää on mielestäni kuinka hahmon omaksuu ja tuntee roolin omakseen.  Olen ollut aiemmin töissä teatterissa maskeeraajana, ja myönnän että silloin kuulosti aika erikoiselta, kun näyttelijät puhuivat roolihahmoistaan ja ”rooliin pääsemisestä”. Nyt kun aiheeseen on päässyt itse tutustumaan, ymmärrän paremmin mitä he tarkoittivat.

Kun olen saanut olla näissä rooleissa lastenjuhlissa olen tietysti tutustunut hahmoon enemmän ja omaksunut sen paremmin. On siis suuri ero, onko vain pukeutunut hahmoksi vai tunteeko todella olevansa se hahmo, ja se myös mielestäni näkyy kuvissa. Prinsessahahmon omaksuminen on tosin minulle ollut aika helppoa, mutta tottakai hahmo kehittyy mitä enemmän sen kanssa viettää aikaa. 🙂

Olen todella tyytyväinen uusiin kuviin, mitä te pidätte? Pidittekö enemmän vanhoista vai uusista kuvista? 🙂

-Milja

Kuninkaallista sukua kirpeissä kuvauksissa

Hieman yli viikko sitten sain taas kokea kuinka työ ja vapaa-aika sekoittuvat, kun matkustin kuvausreissulle sukulaisteni luo Haukiputaalle. Tarkoituksena oli kuvata valokuvaaja-serkkuni Marikan kanssa uusia kuvia sekä Jääprinsessasta että Lumikuningattaresta mummolamme metsässä ja rannassa.

Olimme oikeastaan jo aivan vastaavat kuvaukset järjestäneet Lumikuningattaresta kaksi vuotta sitten, pian sen jälkeen kun olin aloittanut prinsessana esiintymisen, ja vuosi sitten Jääprinsessasta saadessani asun joululahjaksi sukulaisiltani.

Nyt kuvauksista oli kuitenkin jo sen verran aikaa, että kuvat tarvitsivat päivitystä. Erityisesti Lumikuningattaren hahmo oli kokenut mielestäni suuren muutoksen kahdessa vuodessa, sekä puku että peruukki ovat vaihtuneet uusiin, ja myös Jääprinsessa on saanut uudet letit.

Marika kasvattaa suomenpystykorvia, ja pystykorva Rillalla oli juuri kuvausten aikaan kuusiviikkoiset pennut. Rilla otti hieman vapaata jälkikasvustaan jotka odottelivat Marikan luona, ja tuli seuraksemme kuvauksiin.

Viimeistelimme Jääprinsessan asun mummolassa ja tästä olikin kätevää sipsutella kuvauspaikkaamme, samoihin metsämaisemiin joissa aiemmatkin kuvat otimme. Päivän sää oli aika kirpsakka pohjoisen tyyliin, ja tässä vaiheessa olin iloinen, että Jääprinsessalla on talvisemmat vaatteet lapasineen ja viittoineen. 😀

Sukulaiseni ja ystäväni ovat päässeet, tai joutuneet, myös prinsessaelämän pyörteisiin. Erityisesti tietysti Prinssini, vaikka hän ei tälle kuvausreissulle päässytkään mukaan. Nytkin mummoni auttoi puvun korjaamisessa, serkkuni kuvasi, isäni sai korjata rekvisiittaa, äiti toimi assistenttina kuvauksissa ja ystäväni Päivi, joka on aiemmin auttanut mm. Tähkäpään puvun valmistuksessa, tuli myös apuun.

Olen niin kiitollinen ja iloinen että he ovat olleet alavalinnastani innoissaan, ja halunneet auttaa ja kannustaa minua kaikin tavoin. Enpä olisi näitäkään kuvauksia pystynyt yksin järjestämään.

Lumikuningattaren kuvauksen jälkeen olikin aika kiirehtiä serkkuni luo hoitamaan koiranpentuja, äiti-koira Rilla alkoi jo käydä levottomaksi. Emme malttaneet olla ottamatta yhteiskuvia Lumikuningattaresta ja pennuista, kun oli tilaisuus! Jouduin kyllä olemaan hieman varovainen, Lumikuningattaren viitta tuntui erityisesti pieniä kiinnostavan, ja pienestä koostaan huolimatta heillä on erittäin terävät hampaat!

Pätkis, kuusi viikkoa <3

Ilta-sanomat kirjoitti pennuista vasta artikkelin, jossa pääsee tutustumaan myös muihin pentuihin! 🙂 Pentujen elämää pääsee seuraamaan myös instagramissa, nimimerkillä @kaartilaisen.

Kun koirat olivat taas leikitettyjä, syötettyjä ja tyytyväisiä alkoi päivä jo painua mailleen. Meillä oli kuitenkin vielä viimeinen kohde edessä, nimittäin kuvat Lumikuningattaresta merenrannassa. Lähdimme siis ajamaan Inkoonrantaan, ja olimme juuri sopivasti perillä auringonlaskun aikaan.

Voin kertoa, että varsinkin illasta kuvaukset olivat aika hyiset, ja vaikka aikaa on kulunut jo yli viikko ei pikkurillinpäihini ole vieläkään palannut tunto. En tiedä onko tämä normaalia, mutta ainakin se oli sen arvoista.

Kiitos avusta kaikille läheisilleni, pääsisinpä useammin vierailemaan pohjoiseen. <3

-Milja

Mitä prinsessasynttäreillä tapahtuu?

Monien pikkutyttöjen ja poikienkin suosikketeema synttäreille on prinsessasynttärit. Juhlaprinsessa onkin saanut ilokseen kutsuja monille niin kauniille synttärijuhlille!

Saapumishetki synttäreille on aina yhtä jännittävä, on ihana nähdä lasten ilmeet kun prinsessa saapuu paikalle! Usein saapuessani juhliin vastassa on innokas joukko prinsessa-asuihin pukeutuneita juhlavieraita ja tietysti synttärisankari, jotka toivottavat Lumikin, Tuhkimon, Lumikuningattaren, Jääprinsessan tai Tähkäpään tervetulleeksi. 🙂

Aluksi saattaa ilmassa olla tietysti hieman ujostelua, onhan se jännittävää kun oma lempiprinsessa onkin yhtäkkiä siinä ihan vieressä. 🙂 Aloitammekin aina juhlinnan tutustumishetkellä, ja prinsessa myös kertoo kuinka on juhliin satumaailmastaan päässyt.

Prinsessavierailun ohjelma räätälöidään aina jokaisiin juhliin sopivaksi, mutta yksi ohjelmanumero on ollut selkeästi suosituin, nimittäin kasvomaalaukset. Pikkuväelle on aina yhtä jännittävää kun saa toivomansa kuvan maalattuna poskeen tai käteen. 🙂

Usein tutustumishetken jälkeen tuleekin kasvomaalausten vuoro, ja tässä kohtaa synttäreitä ujouskin jo yleensä kaikkoontuu. 🙂 Kasvomaalausten lomassa prinsessa pääsee juttelemaan lasten kanssa ja vastailemaan moniin kysymyksiin, kuten ”Mitä prinsessa tekee työkseen?” tai ”Minkälainen on sinun yöpuku?” 😀 Vaikka synttäreillä olisikin paljon erilaisia ohjelmanumeroita, loppujenlopuksi nämä hetket kun lapsi tulee juttelemaan prinsessan kanssa ja kysymään kysymyksiään, ovat kuitenkin niitä tärkeimpiä.

Onnittelulaulu ja kynttilöiden puhallus on myös yksi synttäreiden kohokohdista! 🙂

Kasvomaalausten lisäksi leikimme erilaisia leikkejä, esimerkiksi muistipeliä, tanssiaisleikkiä tai prinsessavisailua. Piiloleikki on tietysti myös klassikko johon prinsessa on päässyt monta kertaa mukaan! 🙂

Aika synttäreillä tuntuu kulkevan aina liian nopeasti, ja joskus vähän haikeinkin mielin joutuu prinsessa hyvästelemään vieraat. Otamme kuitenkin yhteiskuvia muistoksi, ja vaihdamme lämpimiä halauksia. Muutama päivä juhlien jälkeen saapuu prinsessalta kirje synttärisankarille, jossa muistellaan hetkiä synttäreillä. 🙂

     Toivon että prinsessan vierailu jää lapsille kokemukseksi johon voi palata vielä pitkään, tiedän että itse ainakin niin teen! 🙂

Kiitos asiakkailleni ihanista kuvista ja ikimuistoisista hetkistä. <3

-Milja

Jääprinsessan asu

Vaikka kevät jo tekee tuloaan, on Tampereella tullut viimeaikoina jopa lunta, joten vielä uskaltaa palata talvisempiin tunnelmiin. 🙂

Serkkuni koirat Albus ja Esme 🙂

Sain jouluna sukulaisiltani lahjaksi Jääprinsessan puvun – mikä ihana lahja! Tästä innostuneena minun olikin uudessa asussa päästävä ottamaan kuvia porojen kanssa, ja siitä kuvausreissusta kerroinkin jo aiemmassa postauksessani.

Olin viettämässä joululomaa Oulun lähellä Haukiputaalla, mistä olen kotoisin, joten sain serkkuni Marika Tuomelan mukaan kuvaajaksi. Kävimme porokuvien lisäksi ottamassa kuvia myös mummolani metsässä.

Tässä metsässä olemme serkkuni kanssa lapsina leikkineet tuntikaupalla, en nyt muista oliko meillä niinkään prinsessaleikkejä mutta ainakin Tarzania usein leikimme. Olipahan kuitenkin hauskaa päästä näin aikuisiälläkin samaiseen metsään hupsuttelemaan, vaikka aikaa välissä onkin kaksikymmentä vuotta. 😀

Olin todella iloinen saadessani Jääprinsessan puvun lahjaksi, on aina ihanaa päästä sukeltamaan uuteen hahmoon, ja Jääprinsessa on myös kevään aikana osoittautunut suosituksi hahmoksi. Asu oli myös todella kaunis, pidän erityisesti yksityiskohtaisista kuvioista miehustassa ja hameen helmassa. Myös kultakoristeiset saapikkaat tekivät minuun vaikutuksen, mutta näissä kuvissa ne taitavat olla uppeluksissa lumen alla! 😀

Asuun kuuluu myös viitta ja siihen sopiva hattu, joissa molemmissa on söpöt pinkit tekoturkikset. Pidän myös viitan sydänkiinnikkeestä paljon. Ihanat lapaset ovat mummoni neulomat. 🙂

Jääprinsessa on Lumikuningattaren sisko, ja meikissä onkin jonkinverran yhtäläisyyksiä Lumikuningattaren meikkiin, kuten kulmakarvojen muoto, pinkki huulipuna ja turkoosit piilolinssit. Jääprinsessan lookki on kuitenkin luonnollisempi, ja hänellä on pisamia. 🙂

Olen kaikenkaikkeaan todella onnellinen kun Jääprinsessa liittyi Juhlaprinsessa-joukkoon, ja tämä asu on yksi aarteistani. 🙂 <3

-Milja

Jääprinsessa ja poroystävät

Sain joululahjaksi Prinssiltäni ja sukulaisiltani uuden prinsessapuvun ja olin niin innoissani, halusin tietysti heti päästä sitä käyttämään! Kyseessä oli Jääprinsessan puku, ja kun kerran olimme pohjoisessa vanhempieni luona joulunvietossa, mikäs sen parempi idea kuin lähteä ottamaan uudesta prinsessahahmosta kuvat oikean poron kanssa. 🙂

Olen alunperin kotoisin Haukiputaalta läheltä Oulua, ja oulunseudultahan ei vielä poroja paljoa löydy. Itseasiassa pohjoisen ihmisten mielestä Oulu taitaa olla etelän kaupunki, mutta tamperelaisten mielestä kai jo melkein Lappia? 🙂 Suuntasimme siis Prinssini, serkkuni ja ystäväni kanssa pohjoisemmaksi Yli-Iihin, vierailemaan poromies Jari Jussilan luona.

Tapasimme aivan ihanan Alppa -poron! Alppa oli kokenut poseeraaja sillä hän on käynyt joulunalla tapahtumissa ottamassa kuvia lasten kanssa. Alppa oli katkaissut toisen sarvensa juuri kyläilyämme edeltävänä päivänä, mutta ei se haitanut, hän oli silti erittäin komea!

Olen ollut hevosten kanssa paljonkin tekemisissä, ja tietysti nähnyt porojakin aiemmin, mutta oli silti aika jännittävää toimia kuvauksissa yhdessä Alpan kanssa. Yhteispelimme sujui mielestäni hyvin! 🙂

Olin varannut mukaani porkkanoita poroille herkuiksi, mutta Alpan suosioon pääsi kuulemma parhaiten antamalla hänelle jäkälää.

Mustikka-poro huomasi jäkälän ja halusi myös liittyä kuvauksiin. 😀

Kaikki kuvat on ottanut Marika Tuomela 🙂

Porot olivat niin ihania! Tunsin itseni todellakin pohjoisen prinsessaksi, aivan kuin olisin päässyt satumaailmaan! <3

Kaiken kruunasi vielä se että pääsin rekiajelulle Alpan vetämänä! Se oli todella huikeata, en ollutkaan ollut poron kyydissä koskaan aiemmin.

Kiitos vielä Jari Jussilalle ja kaikille rakkailleni, teitte sadusta totta! <3

-Milja