Hyppy tuntemattomaan

Tein jotain sellaista, mitä en olisi vielä muutama kuukausi sitten uskonut todeksi, saati pari vuotta sitten osannut kuvitellakaan. Irtisanoin sopimukseni kampaamoon jossa työskentelin ja olen nyt täysipäiväinen prinsessaesiintyjä.

Tuntuu ihanalta, pelottavalta, oikealta ja hämmentävältä yhtäaikaa. Aloitin Juhlaprinsessa-yritykseni sivutyönä kampaajan työn ohella, toivoen saavani aina välillä vierailla prinsessana lastenjuhlissa. Uusi työni kuitenkin vei minut mennessään, huomasin odottavani kaikista eniten synttäreillä esiintymistä, halusin kehittyä, suunnitella uutta ja saada lisää erilaisia prinsessahahmoja. Ilokseni myös sain aina entistä enemmän kutsuja juhliin.

Kampaajan työ oli ollut unelmani, mutta nyt huomasin uuden unelman vievän sijaa vanhalta. Halusin panostaa Juhlaprinsessaan niin paljon kuin pystyin, mutta myös hoitaa hyvin työni kampaamolla ja rakkaat asiakkaani. Tietyn aikaa jaksaa tehdä enemmän, vapaa aika jää vähemmälle, mutta kun toteuttaa unelmiaan tuntuu ettei vapaa-aikaa edes tarvitse. Mitä muutakaan haluaisin tehdä, kuin unelmatyötäni? Jossain vaiheessa kuitenkin ymmärsin, että minun täytyisi tehdä päätös. Haluanko olla kampaaja vai prinsessa?

Oli katkeransuloista hyvästellä asiakkaani kampaamolla. Odotin innolla uutta, mutta oli haikeaa päästää irti vanhasta rakkaasta työstäni, jonka eteen olin myös kovasti tehnyt töitä.

Voin kertoa että on todella pelottavaa, kun tulevaisuus on ihan avoinna. Mitä jos kukaan ei haluakaan tilata minua enää juhliin? Miksi jätän varman työni, eihän osalla ystävistäni ole edes työpaikkaa? Olenko hullu, mitä oikein ajattelen?

Tiedän kuitenkin tekeväni oikein. Koskaan en voi tietää mitä tapahtuu, mutta ei varsinkaan silloin jos en edes yritä. Tiedän että minun vain täytyy tehdä tämä. Sitäpaitsi, miten voisin prinsessana rohkaista lapsia uskomaan omiin unelmiinsa, jos en uskaltaisi sitä itsekään tehdä?

Kun minulta kysytään mitä teen työkseni, on aika hauskaa kun saan vastata olevani prinsessa. Joudun kyllä yleensä selittämään asiaa tarkemmin, tai sitten ihmiset luulevat että vitsailen. Tämä on kuitenkin minulle totisinta totta, minun yritykseni, elantoni ja työni, toteen käynyt unelmani. Kiitos siitä kuuluu teille, asiakkaani. <3

-Milja

Tekijä: Milja

Blogia kirjoittaa 27-vuotias prinsessana esiintyvä Milja, joka elää happily ever afteriaan prinssinsä kanssa Tampereella. Blogissa pohditaan elämää prinsessan näkökulmasta sekä työtä ihmisten parissa tosielämän prinsessana.

9 vastausta artikkeliin “Hyppy tuntemattomaan”

  1. Jos ei uskalla hyppyä tehdä, niin sitten voi lopun elämänsä kampaajana miettiä, että mitähän kaikkea kivaa olisi voinut tapahtua, jos olisin uskaltanut. Parempi vain hypätä ja katsoa, mihin rahkeet riittävät. Etkä sinä nyt ihan tuntemattomaan hyppää, asiakaskuntansa varassa yrittäjä elää ja sitä sinulla alkaa jo olla, samoin tunnettuutta, joka tuo sitä lisää. Kun sinulla on kampaajan koulutus ja työkokemusta, löydät varmaan tarvittaessa uuden kampaajan paikan. Vaikeampaa on ruveta uudestaan prinsessaksi, sillä uuden aloittaminen vaatii aina paljon pohjatyötä, joka kampaajana menisi hukkaan. Hyvin on mennyt tähän asti. Kaikki muuttuu, sekä prinsessoja että kampaajia tulee lisää ja yksi asia johtaa yleensä toiseen. Jos prinsessuus alkaa jossain vaiheessa kyllästyttämään, sinulla on silloin ehkä jo uudet haaveet valmiina. Aika näyttää mutta aina kannattaa hyödyntää avautuvat mahdollisuudet. Ja kun paljon tekee, oppii aina uutta ja se on varmin tae pärjäämiseen pitkällä tähtäyksellä.
    Paljon onnea ja menestystä yrittäjän uralle!

    1. Kiitos paljon Maarit! Se on todellakin totta, silloin kun tilaisuus tarjoutuu on siihen tartuttava, eikä myöhemmin harmitella miksei uskaltanut. Nyt on oikea hetki! 🙂 Ja samaa olen miettinyt, niinkuin sanoit aina on mahdollisuus taas palata kampaajan työhön, ja hyvin mahdollisesti sen jossain vaiheessa teenkin. Ihanaa on myös saada tsemppaavia sanoja, ne kantavat pitkälle, kiitos! 🙂

  2. Sydämelliset onnittelut rohkeudesta ja luottamuksesta, että valitsemasi ura kantaa eteenpäin!
    Toivottelen hurmaavia prinsessajuhlia ja toivottavasti itseltäni löytyisi samaa rohkeutta aikanaan!
    Luulen myös, että ensi kesänä tyttäremme tahtosi tavata Elsan!

    1. Voi että kiitos paljon! Ihanaa olisi teidän tytär päästä tapaamaan. <3 Kyllä se rohkeus tulee, kun sen aika koittaa. Tove Janssonin sanoin, "Eihän se ole temppu eikä mikään olla rohkea, jos ei koskaan pelkää". 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *