Itsenäisyyspäivän lasten tanssiaiset

Eilen juhlittiin 100-vuotiasta Suomea, enkä olisi voinut olla onnellisempi saadessani viettää tätä suurta juhlaa prinsessahahmossa! Olin saanut nimittäin kutsun tulla esiintymään Lumikuningattarena Tampere-talon itsenäisyyspäivän lasten tanssiaisiin.

Ilokseni prinssini lähti mukaani juhliin, yhdessä saavuimme hyvissä ajoin paikalle ja valmistelimme juhlasaliin kuvauspisteen, johon lapset voisivat jonottaa ottamaan yhteiskuvia ja juttelemaan.

Tunnelma alkoi olla odottava, pian vieraat saapuisivat! Vielä viimeiset valmistelut ja harjoitukset…

Viimein juhlat saivat alkaa! Lavalla oli tanssiesityksiä ja laulua, ja yleisön joukossa kiersi taikuri. Myös herkkuja oli tarjolla, ja erilaisia askartelupisteitä.

Olin niin uppoutunut juttelemaan lasten kanssa, etten huomannut ajan kulkua, ja niin minut pitikin käydä hakemassa kuvauspisteeltä kun oli vuoroni astua lavalle! Sain nimittäin kunnian näyttää lapsille tanssilikkeitä. Ihanaa kun väkeä oli paljon, ja kaikki olivat juhlatuulella!

Loppujuhlat hurahtivatkin nopeasti lasten kanssa jutellessa ja yhteiskuvia otettaessa. 🙂

Vielä muumien kanssa yhteiskuva juhlien jälkeen. <3 Kiitos kaikille, oli ihanat juhlat! <3

-Milja

Tuhkimon arkiasu

Lumikuningatar on prinsessahahmoistani ehdottomasti suosituin kutsuvieras lasten synttäreille, selkeästi yli puolet kaikista juhlista vietänkin hänen turkoosissa asussaan! Minusta on kuitenkin tärkeää, että hahmoistani löytyy valinnanvaraa, jokaiselle pienelle prinsessalle oma suosikkisankarinsa. Sanomattakin selvää on, että olen myös itse aina uusista hahmoista niin innoissani! Kukapa ei rakastaisi prinsessapukuja, ja on ihanaa heittäytyä uuteen hahmoon. Ihanaa on ollut myös nähdä, kuinka iloisesti uusin hahmoni Tähkäpää on otettu juhlissa vastaan.

Tuhkimon arkiasussaan kuvasi ystäväni Mari Saarenrinne <3

Tuhkimo on klassinen prinsessa ja hänellä tulee myös varmasti aina olemaan oma vankkumaton fanikuntansa. Tuhkimon suuri sininen tanssiaispuku ja lasikengät ovat hänen tunnusmerkkinsä, mutta päätin toteuttaa hänelle myös arkisemman asun, onhan Tuhkimo alunperin aivan tavallinen maalaistyttö.

Seuraava täysin uusi prinsessahahmoni tulee olemaan Kaunotar, joka on toivottavasti jo tässä kuussa valmis! Kaunotar on oma suosikkiprinsessani, ja minulle on tärkeää, että hahmo on laadukkaasti valmistettu ja viimeistelty. En siis halua hätiköidä sen valmistumisen kanssa, joten oli piristävää saada valmistelujen ohessa uusi asuvaihtoehto Tuhkimolle. Olin itseasiassa hankkinut puvun jo yhtäaikaa tanssiaispuvun kanssa, mutta se kaipasi pientä viimeistelyä ja suunnittelua ennenkuin pääsi valokeilaan.

Tuhkimon voi nyt siis kutsua juhliin myös arkiasussaan, vaikka luulen kyllä, että hänen tanssiaispukunsa tulee pysymään suosikkina! Uskon silti, että lapsista on hauskaa nähdä kuvia Tuhkimosta myös tässä asussaan, ja se tekee hahmosta syvemmän ja satuun uskominen on vielä helpompaa.

Nyt pitäisi vielä malttaa odotella, että ompelija-haltijakummini pääsee todenteolla paneutumaan Kaunottaren asun valmistukseen. Ruskea peruukkipohja minulla onkin ollut hankittuna jo pitkään, ja nyt olisi sopiva aika aloittaa kampauksen suunnittelua ja valmistusta. Asusteet, kankaat ja valmistamani koristeet pukuun odottelevat myös jo valmiina!

Kerroinkin aiemmin vierailustamme Toijalan kangastukkuun prinssin kanssa, kun intouduin hieman kangasostosten kanssa… Tulin näitä vielä odottelevia kankaita ajatellen juuri tilanneeksi hieman asusteita ja peruukkeja! En vain malttanut odottaa, vaikka varmasti vielä hetki menee ennenkuin pääsemme pukuja ja prinsessahahmoja paremmin suunnittelemaan. Minkä prinsessahahmon te haluaisitte nähdä seuraavaksi, Kaunottaren valmistuttua? 🙂

-Milja

Satumaailmoista

Viimeaikoina olen uppoutunut satujen maailmaan. Tämä on minulle toki hyvin luonnollinen elinympäristö, työni kun on esiintyä prinsessana, ja vapaa-aikakin kuluu usein prinsessamaisissa merkeissä.

Nyt kuitenkin kiinnostuksen kohteenani ovat olleet nimenomaan sadut ja satukirjat. Enkä voi saada niistä tarpeekseni! Tänäänkin kirjastossa käydessäni avasin Oscar Wilden Onnellinen prinssi -kirjan ja luin sen nimikkosadun samalta seisomalta hyllyn edessä. Kirjaa en pystynyt laskemaan käsistäni edes kotimatkalla, saatoin saada kadulla hieman outoja katseita mutta siihen olen jo tottunut.

Tämä on kaikista satukirjoistani ollut minulla pisimpään. Iltasaduksi siis jo pienenä luettu. 🙂

Tuntuu että olen löytänyt uudestaan rakkaan vanhan harrastukseni, lukemisen. Teini-iässä suorastaan ahmin kirjoja, mutta opiskelujen ja työn lomassa on lukuharrastukseni ollut vain puuskittaista. Prinsessaesiintymisen aloitettuani satujen lukemisesta on tullut kuitenkin osa arkeani. Sydäntäni on lämmittänyt huomata, miten tärkeitä kerrotut sadut lapsille ovat, vaikka tietysti lastenohjelmat ja pelit kiinnostavatkin lapsia aina yhä enemmän.

Tässä kirjassa tärkeää minulle olivat satujen lisäksi kaunis kuvitus. Saatoin viettää pitkiä aikoja kirjaa ja näitä kauniita kuvia tuijotellen, vaikken vielä osannutkaan lukea. Pieni merenneito oli yksi suosikkisaduistani.

On ollut myös mielenkiintoista huomata miten erilaisia satuja onkaan. Tällä hetkellä olen eniten hurahtanut oikein vanhoihin satukirjoihin. Tuntuu kyllä, etteivät monet näiden kirjojen saduista sopisi ainakaan kovin nuorille lapsille. Eilen illallakin luin norjalaista satua kolmesta kuninkaan tyttärestä, jossa sotamies katkoo noidan lukuisia päitä miekalla katki. Hyvä etten itse nähnyt tämän jälkeen painajaisia! Mutta satujahan on alunperin kerrottukin lähinnä aikuisille.

Tämäkin satu kuuluu suosikkeihini! Ystävämme olivat kirjoittaneet sen häälahjaksemme, ja lukivat sadun häissämme. 🙂

Innostustani satuihin on lisännyt vielä se, että ilmoittauduin mukaan kansanopiston satujenkirjoituskurssille. Kurssilla tehdään kirjoitusharjoituksia, ja tarkoituksena olisi myös kirjoittaa aivan omakeksimä satu. Kirjoittaminen oli nuorempana minulle luontevaa, mutta olen aloittanut senkin uudelleen vasta ihan lähiaikoina. Kurssille meneminen siis jännitti kovasti! Tuntuu aina kuin paljastaisi jotain sisimmästään, kun antaa jotain itse luomaansa muiden arvioitavaksi. Olen kuitenkin viihtynyt todella hyvin kurssilla, ja on ihanaa saada kommentteja omiin teksteihinsä eikä kirjoittaa vain yöpöydänlaatikkoon.

Kirpputoreilta olen tehnyt löytöjä vanhoista satukirjoista.

Elättelen toivoa että kirjoittamastani sadusta olisi tulossa hyvä, pääosassa siinä on tietysti kiltti ja rohkea prinsessa. 🙂 Uskaltaisinkohan tämän sadun joskus teille kertoa?

Minkälaisia satuja teidän perheessä luetaan, ja onko teidän lapsilla tai teillä itsellänne jokin suosikkisatu? 🙂

-Milja

Hyppy tuntemattomaan

Tein jotain sellaista, mitä en olisi vielä muutama kuukausi sitten uskonut todeksi, saati pari vuotta sitten osannut kuvitellakaan. Irtisanoin sopimukseni kampaamoon jossa työskentelin ja olen nyt täysipäiväinen prinsessaesiintyjä.

Tuntuu ihanalta, pelottavalta, oikealta ja hämmentävältä yhtäaikaa. Aloitin Juhlaprinsessa-yritykseni sivutyönä kampaajan työn ohella, toivoen saavani aina välillä vierailla prinsessana lastenjuhlissa. Uusi työni kuitenkin vei minut mennessään, huomasin odottavani kaikista eniten synttäreillä esiintymistä, halusin kehittyä, suunnitella uutta ja saada lisää erilaisia prinsessahahmoja. Ilokseni myös sain aina entistä enemmän kutsuja juhliin.

Kampaajan työ oli ollut unelmani, mutta nyt huomasin uuden unelman vievän sijaa vanhalta. Halusin panostaa Juhlaprinsessaan niin paljon kuin pystyin, mutta myös hoitaa hyvin työni kampaamolla ja rakkaat asiakkaani. Tietyn aikaa jaksaa tehdä enemmän, vapaa aika jää vähemmälle, mutta kun toteuttaa unelmiaan tuntuu ettei vapaa-aikaa edes tarvitse. Mitä muutakaan haluaisin tehdä, kuin unelmatyötäni? Jossain vaiheessa kuitenkin ymmärsin, että minun täytyisi tehdä päätös. Haluanko olla kampaaja vai prinsessa?

Oli katkeransuloista hyvästellä asiakkaani kampaamolla. Odotin innolla uutta, mutta oli haikeaa päästää irti vanhasta rakkaasta työstäni, jonka eteen olin myös kovasti tehnyt töitä.

Voin kertoa että on todella pelottavaa, kun tulevaisuus on ihan avoinna. Mitä jos kukaan ei haluakaan tilata minua enää juhliin? Miksi jätän varman työni, eihän osalla ystävistäni ole edes työpaikkaa? Olenko hullu, mitä oikein ajattelen?

Tiedän kuitenkin tekeväni oikein. Koskaan en voi tietää mitä tapahtuu, mutta ei varsinkaan silloin jos en edes yritä. Tiedän että minun vain täytyy tehdä tämä. Sitäpaitsi, miten voisin prinsessana rohkaista lapsia uskomaan omiin unelmiinsa, jos en uskaltaisi sitä itsekään tehdä?

Kun minulta kysytään mitä teen työkseni, on aika hauskaa kun saan vastata olevani prinsessa. Joudun kyllä yleensä selittämään asiaa tarkemmin, tai sitten ihmiset luulevat että vitsailen. Tämä on kuitenkin minulle totisinta totta, minun yritykseni, elantoni ja työni, toteen käynyt unelmani. Kiitos siitä kuuluu teille, asiakkaani. <3

-Milja

Kosinta Disneylandissa

Happily ever after alkoi minulle hieman yli kolme vuotta sitten, kun kohtasin prinssini Teron. Terolle elämä oli seikkailua ja minulle satua, joten päätimme lähteä ensimmäistä kertaa yhteiselle seikkailulle Pariisin Disneylandiin.

Vietettyämme ihanan päivän puistossa kierrellen, päädyimme Prinsessa Ruususen linnaan jossa otimme yhteiskuvan lasimaalauksen edessä. Kuvan julkaisimme facebookissa ja julistimme näin esimmäistä kertaa: ”Me seurustellaan!”

Vuosi vierähti nopeasti, ja suunnittelimme taas uutta matkaa Disneylandiin samalle ajankohdalle, useammaksi päiväksi. Tämä loma oli niitä uskomattomia hetkiä elämässä, joita muistellessa tuntee aina läikähdyksen samasta onnentunteesta joka matkalla vallitsi. Erityisesti vuosipäivämme oli ihana, vaikka olimmekin junalakon vuoksi joutuneet nukkumaan edellisen yön taivasalla läheisessä puistossa.

Tässä vielä kuvamateriaalia vuosipäivämme aamusta ettei tarinamme mene liian lällyksi. Nurmea kastelevat sprinklerit huolehtivat aamuherätyksestä kello seitsemän aamulla, joten pääsimme aloittamaan päivämme tehokkaasti kun yöpymispaikkammekin oli vielä aivan Disneylandin vieressä. Onneksi sain läheisen ostoskeskuksen kampaamosta ajan hiustenlaitton, sillä tulossa oli tärkeä päivä.

Nautimme päivästä puistossa kierrellen sekä tapasimme lempiprinsessamme Bellen. Olimme myös varanneet pöydän illaksi aivan ihanaan Auberge de Cendrillon-ravintolaan. Suunnittelimme ravintolan jälkeen vielä käyvämme ottamassa pikaisesti kuvan Ruususen linnassa saman lasimaalauksen edessä kuin vuosi aiemmin ja kiiruhtavamme sitten nopeasti katsomaan illan ilotulituksia.

Meillä oli niin ihanaa Tuhkimon ravintolassa, että aika kului siivillä ja kun poistuimme ravintolasta oli ilotulitus jo aivan pian alkamassa. Ehdotin Terolle että menisimme vasta seuraavana päivänä ottamaan kuvan jotta ehtisimme saada hyvät paikat ilotulitukseen. Tero kuitenkin vaati että menisimme linnaan, joten suostuin.

Kiiruhdimme linnalle, ja istahdin nopeasti ikkunalaudalle lasimaalauksen eteen ottamaan yhteiskuvaa, mutta Tero ei tullutkaan viereeni. Hän polvistui eteeni ja samassa hetkessä minä aloin itkemään. Kosinta oli minulle täysi yllätys, ja tietysti vastasin myöntävästi. Olin sillä hetkellä niin onnellinen että olin jopa surullinen. Voisinko olla näin onnellinen enää koskaan uudelleen?

Kosinnan aikana paikalle oli sattunut perhe joka otti meistä kuvia. Perheen isä lähetti kuvat meille ja olen kyllä tästä niin kiitollinen! Oli ihanaa saada vielä kuvia muistoksi tästä ihanasta hetkestä. Olin niin häkellyksissäni etten edes huomannut että meitä kuvattiin, mutta kuulin kyllä kun pikkutyttö kysyi; ”Mom, why is she crying?”

Ilotulituksia katsoessamme mietin, että ilmeisesti sadut todella voivat käydä toteen, ja kuinka onnekasta olikaan että suostuin lähtemään vielä kiireessä Ruususen linnalle.

Tasan vuoden päästä samana päivänä vietimme prinsessahäitämme, ja ylihuomenna on esimmäinen hääpäivämme. Happy ending is just beginning. <3

-Milja

Vaiherikas valmistelu

Pidimme juuri palaverin hyvän haltijakummini kanssa (ompelija Laura Lipiäinen), keskustellen seuraavasta projektistamme Kaunotar -prinsessan puvusta. Olin hankkinut kahta erisävyistä kangasta Kaunottaren pukuun joista toisen sävyyn emme olleet aivan tyytyväisiä, ja päätimme vielä yrittää värjätä kangasta.

Laura työstämässä Tähkäpään korsettia. 🙂

Kankaita pohtiessamme tuli mieleemme edellinen projektimme Tähkäpään puku, jossa oli jos jonkin väristä kangasta, painokuviota, pitsiä ja nauhaa. Meitä oikein nauratti miten helpolla tulisimme vielä Kaunottaren puvun kanssa pääsemään! Tai ainakin vielä luulemme niin…

Kangas Kaunottaren pukuun on juuri värjäytymässä samalla kun kirjoittelen, toivotaan että sävystä tulee hyvä! Samalla uppoudun muistoihin Tähkäpää-hahmon valmistuksesta, ja löysin arkistoista myös muutaman making of-kuvan. 🙂

Ystäväni Päivi suunnitteli ja painoi kuvioinnit kankaisiin. 🙂

Askartelin erilaisista tekokukista pinnejä Tähkäpään lettiin. Kuumaliima oli tässä hyvä apu! 🙂
Pitsit ja nauhat löytyivät Nappipuodista.
Kankaiden ja pitsien värjäilyä. 🙂

Tämän peruukin kampaaminen oli niin mielenkiintoista! Oli haastetta saada pitkä letti kiinnittymään luonnollisesti peruukkiin, ja enpä ollut aiemmin näin pitkiä hiuksia letittänytkään! 🙂

On aina hykerryttävää seurata kuinka uusi prinsessahahmo herää henkiin lapsien iloksi, ja olen hahmoista tietysti itsekin enemmän kuin innoissani. Prosessi puvun takana saattaa olla pitkä ja vaiheikas, mutta kun kokonaisuus on viimeinen valmis, ja pääsee ensimmäistä kertaa uudessa prinsessahahmossa synttärijuhliin, on se kaiken arvoista. 🙂 Toivottavasti Kaunottarenkin asu on pian valmis!

-Milja

Uuden prinsessahahmon paljastus ja hullaantuminen kangaskaupassa

Seuraava prinsessahahmoni on hieman outo tyttö, mutta kiltti ja hyväsydäminen Kaunotar, joka uhrautuu isänsä puolesta Hirviön vangiksi Kaunotar ja Hirviö -sadussa. Olen niin innoissani, sillä Kaunotar on oma lempiprinsessani, satumaailmoja ja seikkailuja rakastava vahva nainen johon olen aina pystynyt samaistumaan.

Tietysti olen innoissani myös Kaunottaren kullanvärisestä 1700-luvun tyylisestä asusta, jonka toteuttaa haltijakummini Laura Lipiäinen. Asu on ollut työnalla jo useamman kuukauden, sillä kuten olen jo aiemmin huomannut, sopivien kankaiden löytyminen on todella haastavaa. Olen käyttänyt tunteja kangaskauppoja kierrellen, tilannut netistä näytepaloja, etsinyt myös ulkomaisista nettikaupoista. Kiersin vielä lomalla mummuni kanssa Oulunkin kangaskaupat mutta oikea kangas ei vain ottanut löytyäkseen. Lopulta lähdimme prinssini kanssa vierailemaan Toijalaan kangastukkuun joka myy kankaita yrityksille.

Kangastukusta löytyy kankaita hallillinen, kahdessa kerroksessa, eli se on kangasfanaatikon taivas. Tutkin kankaita innoissani, minkä hahmon asun tästäkin kankaasta voisi tehdä?

Meidän täytyi kuitenkin keskittyä tärkeimpään päämääräämme, eli Kaunottaren mekon kankaaseen. Pari tuntia kierreltyämme saavuimme satiiniosastolle, josta onneksi löytyi täydellinen kangas! Löysimme myös kauniin kultaisen sifonkikankaan yksityiskohtia varten.

Kankaan päällä on hansikas, jonka sävyyn sopivaa kangasta etsimme. Hansikkaiden etsiminenkin on taas jo toinen tarina! 🙂

Olin niin iloissani ja inspiroituneena kun löysimme sopivan kankaan, että aloin tosissani miettimään ympärillä olevia kauniita kankaita jotka voisivat olla muille prinsessahahmoille täydellisiä. Tiesin miten haastavaa ja aikaavievää kankaiden löytäminen on, joten päätin, että jos sopivia kankaita löytyisi hankkisin ne samantien.

 

Ja niinhän tosiaan kävi että Prinssini pääsi kantamaan junaan kuusi rullallista kangasta! 🙂 Olimme päässeet niin hyvään vauhtiin että päätimme poiketa vielä Eurokankaassa kun palasimme Tampereelle.

Aika paljon löytöjä tuli tehtyä Eurokankaastakin! Tässä olisi kankaat ainakin kolmeen prinsessapukuun Kaunottaren lisäksi. Olin tämän ostosreissun jälkeen aika pöllämystynyt, uuden prinsessapuvun teko on aina iso prosessi, enkä todellakaan ollut suunnitellut ostavani näin paljon kankaita.  Saa nähdä mitä haltijakummini tästä kaikesta tuumaa! 😀

-Milja

Prinsessakuulumisia

Tuntuu että parissa viikossa on ehtinyt tapahtua jo niin paljon kaikkea prinsessamaista! Ensinnäkin olen lomaillut, mikä on tietysti myös prinsessoille erittäin tärkeää. Oletteko te ehtineet vielä lomailemaan, ja mitä olette puuhailleet? 🙂

Lomani alkoi aivan ihanien synttäreiden jälkeen, ja koska oli kaunis päivä ja minulla oli jo Lumikuningattaren asu valmiina, päätimme suunnata Prinssini ja kylässä olevien vanhempieni kanssa kanssa Arboretumille ottamaan muutaman kuvan. Sää oli täydellinen loman aloitukseen ja sopivan tuulinen, jotta Lumikuningattaren viitta liehui kauniisti tuulessa! Tapasimme Arboretumilla myös paljon lapsia jotka olivat hyvin hämmästyneitä kun yhtäkkiä Lumikuningatar asteli paikalle.

Nämä kaksi tyttöä olivat niin ihania! He kyselivät olisiko minulla ollut antaa heille mitään lahjoja prinsessamaailmasta. Onneksi olin ottanut nimmarikortteja mukaan. 😀

Sitten olikin aika lähteä lomareissulle, matkasimme prinssini ja vanhempieni kanssa kohti pohjoista. Juhannuksen vietimme sukumme mökillä Taivalkoskella ja nautin niin paljon hiljaisuudesta, virtaavasta koskesta ja metsistä. Joskus tuntuu kuin minussa olisi kaksi puolta, toisaalta nautin esiintymisestä, laittautumisesta ja synttärihulinoista, joskus taas olen erakkoluonteinen enkä välitä ulkonäöstäni ollenkaan. Mökillä parasta oli hypätä veneeseen, soutaa mielenkiintoisen näköiselle rannalle, hypellä rantakivillä ja tutkia metsiä. Varmaan kaikista löytyy tämä puoli, että joskus täytyy olla yksin ja ladata akkuja?

Palasimme mökiltä Haukiputaalle, entiselle kotiseudulleni jossa vanhempani ja suuri osa sukuani edelleen asuvat. Mökkeilyn jälkeen kaipasin jo prinsessapuoltani, ja olinkin varannut lomalle mukaan Tähkäpään asun. Serkkuni Marika oli keksinyt, että voisimme ottaa valokuvia Tähkäpäästä vanhan piipun luona, joka on ihan kotitalomme lähellä.

Olemme Marikan kanssa aiemminkin kuvanneet vanhoissa lapsuudenmaisemissamme, ja myös piipun luona olemme usein pieninä leikkineet! En kylläkään muista leikkineemme Tähkäpäätä, mutta intiaaneja ainakin. 😀

Loppuloma sujui rauhallisesti, ystävien ja sukulaisten kanssa. Oli myös ihanaa palata Tampereelle uudella innolla levon jälkeen. Ensimmäinen viikonloppu töissä oli myös huikea, lauantaina vierailin Lumikuningattarena Forssan torilla Kahvila Kulkurissa tekemässä kasvomaalauksia ja juttelemassa lasten kanssa, ja sunnuntaina oli vuorossa synttärijuhlintaa Jääprinsessan asussa!

Onnea vielä Adrina! <3

Lomalla oli ihanaa, mutta ikävöin myös ihania prinsessajuhlia. Välillä on silti hyvä pitää taukoa, niin voi nauttia työstään täysillä ja jaksaa antaa itsestään lapsille taas enemmän. 🙂 Seuraavan kerran lomailemmekin elokuussa ensimmäisen hääpäivämme tienoilla, prinssini oli ostanut meille liput Muumimaailmaan! 😀 Kai Muumimaailma on tarkoitettu myös lapsenmielisille, ei pelkästään lapsille?

-Milja

Tähkäpään hiukset ja meikki

Tähkäpään peruukki. Oi kuinka tämä ihana aarteeni aiheuttikin minulle suunnitteluvaiheessa päänvaivaa, ja tästä kirjoitinkin jo aiemmin. Suunnittelu oli toki mielenkiintoista, mutta olin kyllä iloinen kun lopulta löysin unelmieni peruukin Fairytalewigsiltä. Peruukki koostuu kahdesta osasta, pohjaperuukista sekä erikseen kiinnitettävästä letistä, ja se toimitettiin minulle kampaamattomana. Olikin ihanaa päästä toteuttamaan peruukkiin juuri haluamani tyylinen kampaus.

Pohjaperuukin etuosaa on kiharrettu ja tupeerattu jotta siihen saataisiin korkeampi heitto, ja loppuosa hiuksista on kierretty kahdelle ranskanletille niskaan. Pitkän letin saa kiinnitettyä niskaan nauhoilla, ja se sulautuu mielestäni kauniisti pohjaperuukin ranskanletteihin.

On hyvä että pitkä letti on helposti irrotettavissa pohjaperuukista, sillä kampaan sen jokaisten synttärijuhlien jälkeen uudelleen. Aina ennen juhlia täytyy toki varmistaa että letti on varmasti hyvin kiinni! 😀

Letitin pienen letin kulkemaan isomman letin lomassa koristeena, ja halusin jättää myös hiusten latvoja auki hieman pidemmälle kuin alunperin minulle toimitetussa letissä oli ollut. Peruukin hius näyttää mielestäni aidon näköiseltä vaikka tekokuitua toki onkin, ja myös avonaisena kauniilta. Lapsista on myös ollut hauskaa päästä tunnustelmaan hiuksia, ja myös harjoittelemaan omia letitystaitoja Tähkäpään hiuksiin! 🙂

Lisää taianomaisuutta hiuksiin tuovat kukkakoristeet, joita oli niin hauskaa mallailla peruukkiin! Ja täytyy sanoa että olen kyllä tyytyväinen lopputulokseen. 🙂 Monia erilaisia tekokukkia oli yllättävän haastavaa löytää kaupoista, joten päädyin tilaamaan nämä netistä. Leikkasin kukista mieleisiäni, ja liimasin ne kiinni pinneihin kuumaliimalla. Näin kukat pysyvät hyvin kiinni hiuksissa, ja niitä on kuitenkin helppo irroittaa ja kiinnittää uudelleen. 🙂

Tähkäpään tyyli ja värimaailma ovat hyvin lähellä omaani, hiusten värini on lähes sama kuin peruukin sävy, vaikkakin toki hiukseni eivät ole aivan yhtä pitkät ja paksut! 😀 Tähkäpäänä en myöskään käytä värillisiä piilolinssejä kuten muihin hahmoihin pukeutuessa, vaan silmäni saavat olla vaaleanvihreät.

Tähkäpään meikki on myös hyvin luonnollinen, pohjameikki saa vastata oman ihoni väriä ja silmämeikissä, poskissa ja huulilla käytän kevyitä vaaleanpunaisen ja violettisen sävyjä.

Silmissä on myös varjostuksena ruskean sävyä, ja korostan myös ruskealla värillä omia pisamiani näkyvämmiksi. Tekoripset toki kuuluvat prinsessan lookkiin. 🙂

Tunnen oloni kaikenkaikkiaan hyvin luonnolliseksi Tähkäpäänä, ja olen iloinen siitä minkälainen tyyli hahmolle lopulta syntyi! 🙂

-Milja

Tähkäpään asu

Täytyy kyllä sanoa, että olen niin onnellinen kun Tähkäpää-hahmoni on viimein valmis! Tätä hahmoa oli minulta paljon toivottu, ja olin myös hahmosta itse todella innoissani, mutta tiesin jo suunnittelemaan alkaessani ettei sen rakentamisesta tule helppoa. Tähkäpää eroaa tietysti muista prinsessoista jo huikean pitkän lettinsä vuoksi, mutta eritoten Tähkäpään mekko on paljon yksityiskohtaisempi kuin muiden prinsessojen.

Ompelijaystäväni Laura Lipiäinen (Kutsun häntä myös hyväksi haltijakummikseni), lupautui valmistamaan mekon minulle, ja lähdimme yhdessä sitä suunnittelemaan. Ensimmäisenä haasteena oli löytää oikean tuntuiset ja sävyiset kankaat, ja niiden etsinnässä kestikin pitkään. Lopulta täydellinen kangas yläosaan löytyi Toijalan Kangastukusta, ja ystäväni Päivi Heikkinen teki vielä kankaaseen kauniin painokuvion. Hihojen kankaaseen värjäsin hieman violettisen sävyn, sävyllisiä venyviä tyllikankaita ei oikein ollut saatavilla.

Olin jo hankkinut kivan kankaan hameosaan, mutta en ollut siihen kuitenkaan täysin tyytyväinen. Kun törmäsin Helsingin Eurokankaassa tähän ihanaan violettiin silkkiin, rakastuinkin aivan täysin. Myönnän että budjetissa ei ihan täysin pysytty, mutta en ole katunut hetkeäkään! Kangas liikkuu niin kauniisti ja kimmeltää ihanasti valossa, ah. Päivi teki vielä painokuviota myös hameen etuosan kaistaleeseen.

Isossa osassa asun ulkonäköä on myös erilaiset nauhat ja pitsit. Vierailin Näsilinnankadun Nappipuodissa harva se päivä etsimässä jos jonkin näköistä ja sävyistä nyöriä ja nauhaa. Mutta se kannatti, mielestäni tällaiset yksityiskohdat juuri tuovat pukuun sitä aitoutta ja prinsessamaisuutta. 🙂

Kun kaikki osaset olivat viimein valmiina itse puvun ompelu olikin nopeaa. Kun näin asun valmiina ensikertaa päästin aivan spontaanin kiljahduksen! Se oli ihanampi kuin osasin kuvitellakaan.

Nyt Tähkäpää on saanut vierailla jo muutamilla synttäreillä, ja on ollut ihanaa huomata kuinka lapsetkin ovat kyselleet puvusta ja tutkineet yksityiskohtia. 🙂 Tämän asun valmistukseen en todellakaan olisi pystynyt yksin, ystävien apu mekon valmistuksessa on tärkeää niin saduissa kuin todellisuudessakin. Kiitos! 🙂

-Milja